Ja niin joulu joutui...

Syksy on kulunut ihan hurjaa vauhtia ja nyt on sitten jo joulupäivä. Tuo otsikon siteeraus kuvastaa vähän ulkosuomalaisen tunteita, se on monen meikäläisen suosikkijoululaulu, minun myös. Vaikkei täällä sypressit tuoksukaan, niin erityisesti joulun aikaan ajatukset menevät kotimaahan. Tämä joulu on kuitenkin vähän poikennut Tukholman tavallisesta joulusta, meillä on nimittäin ollut ihan valkoinen jouluaatto ja valtavasti lunta. Liikennekaaos kaupungilla, jalkakäytävät umpilumessa ja lapset raahaavat kelkkoja perässään ja kiljuvat ilosta. Vaan sanopa se ilo, joka kestää ikuisesti, tänään on taas lämpötila noussut yli nollan ja sade tulee vetenä. Se tietää vaarallisen liukkaita jalkakäytäviä, kuka nyt joulupyhinä viitsii lähteä hiekottelemaan. Tuskin lumi kuitenkaan kerkeää kokonaan sulamaan, huomiseksi on taas luvassa kylmempää ja lunta ja sitten on vieläkin vaarallisempaa liikkua ulkona, kun vastasatanut lumi peittää liukkaat paikat. Täällä Tukholmassa on hirveän huonosti varustauduttu lumentuloon ja kuitenkin joka vuosi täällä ainakin joskus sataa lunta, vaikka viimeisenä kymmenenä vuotena vasta joulun jälkeen. Tällaiselta näytti meidän ikkunasta eilen puoleltapäivin, mutta iltaa kohti tuli paljon korkeammat kinokset.

Te jotka olette tulossa tänne jouluostoksille, ottakaa hyvät kengät mukaan, niin pysytte pystyssä. Alennusmyynnit alkaa huomenna ja löytöjä on tulossa! Erityisesti kannattaa ostaa elektroniikkaa, mutta vaatteet ja lähes kaikki muukin oikeastaan menee lähes puoleen hintaan.

Liljeholmin galleria

Tukholma on nyt saanut uuden pyhiinvaelluspaikan. Kauan sitä on odotettukin. Harva se päivä olen kävellyt liejuisen rakennustyömaan ohitse, galleria on nimittäin ihan meidän lähellä, sellaisen vartin kävelymatkan päässä. Enää ei tarvitse ottaa maanalaista keskustaan, kun haluaa kaupoille, vaan kaikki on lähellä ja lisäksi saa hieman reipasta liikuntaa. 90 uutta kauppaa, tietysti kaikki suuret ketjut ovat mukana, nehän ovat ensimmäisenä joka paikassa, mutta myös pienempiäkin putiikkeja, joissa on ihan kivan näköistä tavaraa. Toissa viikonloppuna oli avajaiset ja olen jo ehtinyt käydä useamman kerran kiertelemässä. Väkeä tuntuu myös riittävän, täällä Tukholmassahan on näitä gallerioita useampia ja joskus ihmetyttää, kuinka asiakkaita riittää joka paikkaan. Liljeholmin galleria on kyllä strategisesti hyvällä paikalla, Liljeholmenhan on suuri liikennekeskus, jossa tuhannet ihmiset päivittäin vaihtavat ajoneuvoa maanalaisesta busseihin tai raitiovaunuun ja on yhden aseman päässä Söderistä.
Galleria on arkkitehtuurisesti tosi hieno, mielestäni hienoin Tukholmassa. Kauppoja on kolmessa kerroksessa ja joka kerroksessa on viihtyisiä kahviloita ja levähdyspaikkoja. Vaatekaupat ovat suurimmaksi osaksi toisessa kerroksessa, muissa kerroksissa on kaikkea muuta mahdollista. Tulkaapa käymään Liljeholmissa, kun käytte Tukholmassa. Otatte Norsborgiin tai Fruängiin menevän maanalaisen ja jäätte pois Hornstullin jälkeen. Asemalta on suora yhteys galleriaan, ei tarvitse edes kastua, jos sataa.

Olen taas täällä Öölannissa, nyt tulimme viettämään elonkorjuujuhlia, jotka olivat viime viikonloppuna. Koko Öölanti oli koristautunut oransseilla kurpitsoilla, niitä oli joka aidan reunuksella ja peltojen pientareilla ja iltaisin paloivat lyhdyt tunnelmaa luoden. Monet maanviljelijät avasivat talliensa ja latojensa ovet ja niissä sai käydä taputtelemassa eläimiä, monet tarjosivat oman talon tuotteita maistiaisiksi ja tietysti kauppa kävi myös. Täällä Öölannissa moni viljelee luonnonmukaisesti ja nyt saattoi ostaa edullisesti vihanneksia, juustoja, leipiä ja kalastajilta savustettua kalaa. Tässä meidän naapurikylässä on ekoviljely, joka on erikoistunut tyrnimarjan viljelyyn. Joka vuosi elonkorjuujuhlille he avaavat yhden latonsa, joka on sisustettu kahvilaksi ja siellä voi nauttia kahvia tyrnimarjakakun kera. Satumaisen ihanaa, mutta maksaa myös, vaan on hintansa arvoista. Käydä siellä istumassa ja samalla tavata tuttuja on ehdoton pakko. Paikka on täällä päin Öölantia yksi suosituimpia ja kävijät kyselevät usein, eivätkö he voisi avata kahvilansa myös kesäisin. Saa nähdä, ovat luvanneet harkita asiaa. Muussa tapauksessa, jos haluaa maistaa tyrnikakkua, saa tulla tänne elonkorjuujuhlille.

Juhlat kestävät päiviä kolme ja lisäksi on runsaasti taidenäyttelyjä ja käsityö-, koru-,ym näyttelyitä. Juhlat alkavat oikeastaan jo torstaina, mutta silloin on vielä vaisua, kun ei ole enää loma-aika, mutta perjantai-iltaisin on niin taideyö ja silloin taidegalleriat ja myös taiteilijakodit pitävät ovensa auki lähes koko yön. Monessa paikassa on musiikkiesityksiä, trubaduureja ja tietysti tarjoilua. viikonlopulla on myös runsaasti erilaisia tapahtumia, mm. miehelle tärkeä veteraaniautoralli, joka pidetään saaren toisella puolella suoraan meiltä länteen aivan ihanassa pikkukylässä, jossa lähes jokainen asukas on avannut aittansa ja myy kaikkea mahdollista kirppistavaroista taide-esineisiin tai kotitekoisiin hilloihin ja kakkuihin.

Tänä vuonna oli sää mitä mainioin, mikä on aika tärkeää juhlien onnistumiselle, mutta välittömästi heti juhlien jälkeen seuraavana päivänä satoi ja ilmat kylmenivät. Niinpähän saatoinkin sopivasti syventyä tutkimaan suosikkivaatekatalogiani, ranskalaista la Redoute-nimistä, jossa on mielestäni parhaat mallit ja myös laatu kaikista tietämistäni katalogeista. Ja mikä kaikista parasta, heillä on kenkiä alkaen numerosta 35, mitä en löydä paljon mistään kaupoista täällä, vaan ostan lähes kaikki kenkäni la Redoutesta, loput etelä-Euroopasta. Heillä on muuten aika suuri numerovalikoima, myös isojalkaisille. Harmi, ettei Suomessa ole tätä katalogia. Tässä tulee vähän näytteitä tästä katalogista, sellaisia, joita olen katsellut vähän sillä silmällä, mutta toistaiseksi kaapissani ovat vain nuo violetit kengät.

Syyskiireitä

On se kumma, miten aika menee nopeasti, varsinkin kesä. Loppukesän sahasin Öölannin ja Tukholman väliä ja kävin kastelemassa viljelysparkojani, jotka olivat tänä kesänä todella epäonnistuneita. Ei näköjään tunnu onnistuvan ainakaan tuolla Öölannissa istutus puolessa välissä kesää ja sitten on tämä kesä ollut tavallistakin kuivempi meidän kylässä, sillä harvoin minullekin on sattunut, että todella olen toivonut sadetta. Yhtenäkin päivänä lähdimme Kalmariin ostoksille, niin puolessa välissä matkaa jouduimme todella kovaan sadekuuroon ja tyytyväisenä katselin, että pilvet olivat matkalle meillepäin. Vaan kuinkas kävikään, kun palasimme takaisin muutaman tunnin päästä. Koko Öölanti tuntui joutuneen vedenpaisumuksen valtaan, mutta puoli kilometriä ennen meidän kylää maantiellä oli suora poikkiviiva, toinen puoli likomärkä, toinen rutikuiva. Olimme tulleet perille! Ihan totta! Vanhaan turvalliseen sateettomaan kyläämme! Ja toisen kerran lähdimme kauniina aurinkoisena päivänä pyörälenkille, kun yhtäkkiä näimme taivaalle kertyvän uhkaavia pilviä ja kaukana kuului myös ukkosen jyrinää. Kiireen vilkkaa käänsimme pyörät takaisin päin, että ehtisimme rajuilmaa pakoon. Mutta kaikkea vielä, pilvet ohittivat meidän kylän muutaman sadan metrin marginaalilla. - Elokuun puolessa välissä alkoivat lehdet tippua pihaa ympäröivistä jalavista ja ruoho kuivui pystyyn. Ei ihme, etteivät viljelykset jaksaneet. Muutama salaatinlehti ja pari kesäkurpitsaa sentään tuli lohdutukseksi, mutta kun vertaa viime kesän satoon, jolloin jaoin kesäkurpitsoita puolelle jos toiselle ja söimme päivittäin omasta maasta poimuttua salaattia ja kaalia ja pihan kukkapenkistä haettiin pöydälle tuoreita kimppuja, niin katkera pettymys tämä oli. (No jaa, ehkäpä vähän liioittelen...)
Nyt sitten ovat ilmat viilentyneet ja alkaa tuntua jo syksyltä. Vaikka vaatteitten puolesta en näköjään ole vielä sitä tajunnut. En nimittäin ole vielä ehtinyt käyttää kaikkia kesävaatteitani ja epätoivon vimmalla haluan käyttää niitä ja niinpä tänäänkin pukeuduin kesähepeniin ja sain suorastaan hävetä kaupungilla, kun näköjään muut ovat jo tajunneet, että nyt pitää olla jo lämpimämpää päällä. Tämä aika vuodesta on aina niin hankala, olen kesäihminen ja pidän kynsin hampain kiinni kesästä. Vaan kaipa sitten täytyy antaa periksi ja kaivaa syysvaatteet esille. Ja tietysti hankkia ehkä jotain uuttakin, vaikka en vielä ole oikein saanut inspiraatiota. Pitää kai hankkia inspiraatiota katalogeista. Taidankin kaivaa ne esille ja kerron seuraavalla kerralla, mitä löytyi.

Taas Öölannissa Italian ja Espanjan reissujen jälkeen, jossa nyt sitten on tarkoitus pysytellä noin kuukausi, ennenkuin sitten on vuorossa matka Pohjois-Suomeen siskon mökille ja äitiä tapaamaan ja vanhaa kotikaupunkia katsastelemaan. Tulo tänne oli vähän shokinkaltainen, sillä olin toukokuun alussa tehnyt itselleni pienen kasvimaan, johon olin pistänyt eri vihanneksia ja kukkia kasvamaan. Kasvimaan hoitelu on mielestäni sellaista kivaa ja rentouttavaa kesäpuuhaa ja bonuksena saa ekologisia vihanneksia ja odotin innolla, mitä maasta oli noussut ylös. Ei sitten yhtään mitään! Tai - sokeriherneen alkuja, jotka olivat etanoitten syömiä, siellä täällä muutama kitukasvuinen yrtti ja kukkapenkissä unikoita, jotka olivat kukkineet poissaollessani. Sen siitä saa, kun ei ole paikalla hoitamassa. Tosin nyt on kyllä ollut erityisen huonot olosuhteet, alkukesä oli epätavallisen kylmä ja sitten kun kesä lopultakin lämpeni, niin täällä on ollut kuivaa, ei lainkaan sadetta ja kun meillä täällä etelä-Öölannissa on kuivaa, niin se on todella kuivaa. Kun kastelija ei ole paikalla, niin eipä siinä kasviparoilla ole suurempiakaan mahdollisuuksia. Todella tyhmää optimismia minulta kuvitella, että kasvit selviytyisivät.

Nyt olen sitten pistänyt uudet siemenet maahan, saa nähdä, ehtiikö niistä tulla mitään. Ainakin olen kastellut!

Tämä meidän kesäpaikka täällä Öölannissa on pienessä kylässä Itämeren tuntumassa, kirkkaalla säällä näemme suuria laivoja horisontissa matkalla Saksaan, Puolaan tai myös Suomeen ja toisella puolella katua alkaa Öölannin kuuluisa Alvar, kitukasvuinen tasanko. Se on täällä yksi suurista turistinähtävyyksistä ja täytyy sanoa, että siinä on jotain kummaa taikaa, minusta on ihana kuljeksia siellä kauniina kesäpäivänä ja vain unelmoida. Suurempia huvituksia täällä ei ole, mutta taiteenharrastajalle on paljon näkemistä ja tekemistä ja monet taiteilijat ovat pystyttäneet palettinsa jonnekin niitylle ja ikuistavat öölantilaista maisemaa ja erityistä valoa. Sittenhän täällä järjestetään suuria musiikkitilaisuuksia ympäri saarta useampia viikossa, sekä poppia että klassista, jokaiselle jotain. Lintujen harrastajille on myös runsaasti tutkittavaa,myös muille luontoihmisille, samoin arkeologiasta kiinnostuneille vanhoja hautoja ja raunioita. Ja sitten tietysti Öölannin ihanat pitkät matalat hiekkarannat, jotka houkuttelevat sekä auringonpalvojia, lapsiperheitä ja surfailijoita. Täällä on myös eläintarha ja huvipuisto sekä tietenkin kunkun "kesämökki", tosin ei ihan meidän naapurissa. Öölannin pääkaupunki on Borgholm, sellainen pittoreski pikkukaupunki, joka elää oikeastaan vain kesäisin, mutta silloin onkin vilkasta, se on oikeastaan öölantilaisen huvielämän keskus. Siellä on klubeja ja ravintoloita, lähellä sijaitsee linnan rauniot (kuvassa), joilla järjestetään useita konsertteja, missä Ruotsin kuuluisimmat muusikot esiintyvät. Meidän lähin laupunkimme on kuitenkin mantereella, Öölannin sillan kupeessa oleva Kalmar, joka mielestäni on yksi Ruotsin kauneimpia, ellei suorastaan kaunein kaupunki ja sellainen sopivan kokoinen. Kerran viikossa käymme siellä täydentämässä varastoja ja usein jossain konsertissa tai muuten vain tuulettumassa. Kalmarin jalkapallojoukkue voitti viime vuonna Ruotsin mestaruuden ja jalkapallohulluna täytyy miehen nähdä suosikkijoukkueensa kotimatsit, joten matsipäivinä tulee myös reissu Kalmariin ja minä saan rauhassa kierrellä kaupoissa. Täällä "Öölannin maaseudulla" on kuitenkin myös paljon tapahtumia, tänään esimerkiksi olimme naapurikylässä oopperakonsertissa, joten ei täällä aika tule pitkäksi ja täällähän meillä on tämä luonto ja meri lähellä.

Uusia seikkailuja

Käväisin taas tässä pienellä ulkomaanreissulla, tällä kertaa siskon kanssa ja nyt matka suuntautui Barcelonaan, jossa en ole myöskään käynyt ennen. Mutta ennenkuin kerron lisää, haluan korjata pienen virheellisyyden edellisessä blogissani. Sattui nimittäin niin, että matkalla Rivieralla kohti Monacoa automme ohitti iso moottoripyörä, jonka sivussa luki Iceman. Ihmettelin, onko se joku moottoripyörämerkki, eikä mieskään tuntenut. Vasta täällä Ruotsissa satuin lukemaan lehdestä, että Kimi Räikkönen omistaa sellaisen moottoripyörän, joten väitteeni, ettemme nähneet Monacon reissulla Kimiä oli väärä, tosin ei ihan katuvilinässä, mutta Kimihän se tietysti oli, joka ohitti meidät. Maailma on tosi pieni!
Ilmat olivat jo ehtineet kylmentyä täällä Ruotsissa, kun lähdimme Barcelonaan, joten oli ihana tulla 26 asteen lämpöön. Ja koko viikon ne pysyivät aurinkoisina ja lämpiminä, joten loma oli todella onnistunut. Barcelonassa on tosi paljon näkemistä, jalat olivat sekä rakoilla että ihan poikki kaiken kävelemisen jälkeen iltaisin, mutta vaan seuraavana päivänä oli päästävä taas liikkeelle. Vähän laastaria jalkoihin vaan ja toiset kengät jalkaan taas. Kengistä puheenollen, minulla on tapana täydentää kenkävarastoani sekä Italiassa että Espanjassa. Minulla on nimittäin pieni kengännumero, 35, enkä saa sopivia kenkiä mistään pohjoismaista. Mutta niitä löytyy välimerenmaista ja suosittelen kaikille pikkujalkaisille kenkäostoksia siellä. Ei tarvitse itkeä kenkäkaupassa, kun löytää kivoja malleja, ja sitten ei löydä kokoja, lähes kaikkia malleja on pieninä ja lisäksi usein paljon edullisempia kuin täällä pohjolassa. Ostin Italiasta neljä paria ja maksoin niistä vähän yli kuusikymmentä euroa, tosin kahdet alesta, ja Barcelonasta yhdet kengät kahdellakympillä.
Mutta en juossut ainoastaan kaupoissa, shoppailu jäi vain yhdelle päivälle, muulloin tuli katseltua Barcelonan puistoja, fantastisia rakennuksia, eri kaupunginosia, jotka saattoivat poiketa täysin toisistaan, kuten ihana Barceloneta, jossa oli pikkukaupungin tunnelma tai sitten vastapainona keskustan mahtipontinen arkkitehtuuri tai olympialaisia varten rakennetut mielikuvitukselliset rakennukset. Barcelonan uimaranta on monta kilometriä pitkä ja vaatii aikansa, ennenkuin löytää oman paikkansa kaiken kansan keskeltä. Ruoka ja juoma oli halpaa ja hyvää, iltaelämä vilkasta. Kaikinpuolin kiva matka ja suositeltava lomakohde, jokaiselle löytyy jotain. Mutta olipas sitten shokki tulla takaisin tänne Tukholmaan, 12 astetta, vaatteet piti jo vaihtaa Arlandassa, onneksi oli takkia ja sukkaa laukussa. Ja nyt on sitten juhannus tulossa ja luvassa sadetta ja kylmää edelleen. En muista, milloin täällä viimeksi on ollut lämmin ja aurinkoinen juhannus. Tekisi mieli kääntyä takaisin, vaan nyt kai kuitenkin pitää pysytellä näissä maisemissa. Toivotaan, että kesä tulee taas tännekin!

Onkos tullut kesä???

Kirjoittelen tätä blogiani etelä-ruotsissa, tarkemmin Ölannissa, jossa miehellä on lapsuudenkotinsa ja meidän kesäpaikkamme. Olemme olleet täällä toista viikkoa, mutta lopultakin, tänään, nousi lämpötila yli 20 asteen ja aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta. Öölanti on vähän oikukas paikka, parhaimmillaan ihanan lämmin, mutta huonolla tuurilla tuulee ja tuulee ja tuulee vähän joka suunnalta, ja sehän viilentää sekä lisäksi vaikeuttaa ulkonoloa muutenkin. Pyöräily on yksi suositeltava aktiviteetti täällä, mutta kova tuuli voi tehdä tepposet, meri voi kiehua niin, ettei voi uida ja jos haluaa istua ulkona ja nauttia vaikkapa kahvista, saa joskus molemmin käsin pitää kupista kiinni. Syyskesä on yleensä vähän parempi lomailuaika täällä, että jos kiinnostaa, niin suosittelen aikaa heinäkuun puolivälin jälkeen.
Kävimme tätä ennen lämmittelemässä Italiassa ja siellä ei ikinä ilma tuota pettymystä, minulle ei ainakaan koskaan ole sattunut ja olen käynyt siellä erinäisen kerran. Suosikkimaani... Nyt kuitenkin menimme Rivieralle, jossa emme todellakaan ole käyneet koskaan aikaisemmin, mutta matka, jonka alunperin varasimme, peruuntui ja saimme tarjouksena tämän tilalle, niin ajattelimme, että kokeillaan. Jostain syystä Riviera ei ole minua niin erityisesti kiinnostanut, olen ajatellut sen loputtomana hiekkarantana, enkä ole uimarantatyyppi, vaan olen enemmän kiinnostunut elämyksistä. Mutta eipä olisi pahemmin voinut erehtyä, Riviera oli mahtava kokemus, upeat maisemat, ihania pieniä kyliä viiniä kasvavien kukkuloiden rinteillä, ystävällisiä ihmisiä. Olihan siellä tietysti myös turistipaikkoja, joissa oli huveja ja ostospaikkoja ja uimarantoja, mutta oli varaa valita. Kävimme myös Monacossa, joka oli parhaillaan valmistautumassa Grand Prixiin. Keskustan kadut olivat jo suljettu liikenteeltä, mutta kuitenkin näkyi siellä täällä loistoautoja ja satama täynnä luksusjahteja. Yritin pitää katuvilinässä silmällä, jos näkyisi vaikka Kimi Räikköstä, mutta eipäs onnistanut. Eikä muitakaan kuuluisuuksia. Mutta mielenkiintoinen kokemus kuitenkin ja jos joskus matkustatte Rivieralle, älkää jättäkö käymättä Monacossa. Sekin on ihan erilainen, kuin luulee. Kuvat eivät kerro kaikkea.

Vappu on nyt sitten ohi ja ensimmäisen kerran vuosiin oli myös todella hyvä sää. Ruotsissahan on tapana polttaa kokkoa vappuaattona ja monena vuonna on saanut seistä sateessa tai lumisateessa tai muuten vain kylmässä tuulessa ja ajatella vain, että pian pääsisi jonnekin lämmittelemään. Eipä todellakaan mikään nautinto. Silloin tulee mieleen Suomen juhannuskokot. Jos ei aina nyt niin paras sää, niin ei kuitenkaan lunta ja pukemalla suht koht sään mukaan on ihan miellyttävästi pärjännyt ja nauttinut valoisasta keskiyöstä ja kaikista sen huvituksista. Näin ainakin muistelen, siitä on aika kauan, kun vietin juhannusta Suomessa. Mutta nytpäs ollaan vapussa ja tänä vuonna tuli lopultakin aivan ihana sää, pilvetön taivas ja ruotsalaiset olivat joukolla liikenteessä. Vappuaatto on täällä enemmänkin kevään juhla ja silloin kokoilla usein esiintyy ylioppilaskuoroja laulamassa keväisiä lauluja, ja se on ihan kiva. Itse vappupäivä on täällä työväen juhla, eikä muistuta yhtään Suomen vapun viettoa viuhkoineen, ilmapalloineen ja karnevaalitunnelmineen. Mielestäni täällä on vappupäivän vietto aika tylsää, olin kerran Kungstorgetilla katselemassa ja se riitti. Kaipaan suomalaista simaa, tippaleipiä ja hölmöileviä pikkuhumalaisia, ihan totta.

Taas on aika päässyt livahtamaan ohitse ihan liian nopeaan, huomasin juuri, että on kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoittelin tähän. Olin Suomessa pari viikkoa ja siellä riittää aina niin paljon tekemistä, ettei tietokoneelle tahdo keretä. Tavata ystäviä ja sukulaisia, käydä katselemassa tuttuja paikkoja, kierrellä kaupoilla ja vertaillla tarjontaa Ruotsin tarjontaan ja on aina kiva löytää jotain sellaista, mitä ei Ruotsista löydä. Leipä on Suomessa paljon parempaa kuin Ruotsissa, täällä se on pilattu sokerilla, on todella vaikea löytää sokeroimatonta leipää. Ja sitten suomalainen leipäjuusto, nam nam - ja piirakat!!! Mutta tavallinen juusto on, anteeksi vain, Suomessa todella tylsän makuista, minusta se ei maistu miltään, ja senpä takia minulla on tapana tuoda tuliaisena ihania kypsytettyjä juustoja. Ja samalla nauttia niitä itsekin, olen oikea juustohullu. Miksi Suomessa ei voida kypsytellä juustoja kunnolla, sellainen vajaan vuoden kypsyttely ei ole mistään kotoisin. Käykää katsomassa ja ottamassa mallia kunnon juuston kotimaassa, Sveitsissä!

Mutta en sentään juossut vain ruokakaupoissa, vaan tietysti katselin vaatekauppoja myös. Olin kyllä vakaasti päättänyt, etten osta mitään, katselen ja hypistelen vain, mutta hyvät päätöksethän on luotu peruttaviksi enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa uudet välikausikengät 70% alennuksella. Aivan mahdoton asia siksikin, että minulla on pieni kengännumero ja SUURIA vaikeuksia löytää sopivia kenkiä. Ja siellä ne olivat, sopivat minulle ja kukkarolle! En kadu. Oikein nätit mustat korkeakantaiset ja koska täällä Tukholmassa on jo, ainakin nyt kesäistä, niin saan paremman käytön niille syksyn puolella,mutta pysyvät varmaan muodissa.

Nyt on tullut se aika, jolloin kesäiset vaatteet alkavat todella kiinnostaa ja niinpä tein viikolla ensimmäisen ostoskierroksen kesävaatteiden ihanaan maailman. Ostospaikaksi valitsin Tukholman eteläpuolella sijaitsevan Skärholmin, jossa on tehty isot remontit ja entisestä keskitason ostoskeskuksesta on tullut Tukholman alueen suurin, mm. vaatekauppoja on yli 30, suuret ketjut tietysti, mutta myös pienempiä putiikkeja, joissa voi tehdä löytöjä, joita ei välttämättä kävele kadulla vastaan joka toisen päällä. Olen allerginen sille, että jollakin on samanlaiset vaatteet kuin minulla ja haluan vain juosta pakoon ja repiä vaatteet päältäni. Yleensä en ole niin kovin ihastunut gallerioihin, vaan kuljeskelen mieluummin kaupungilla eri putiikeissa, mutta jos aikaa on vähämmän, niin silloin tietysti galleria on kätevämpi.

Parin, kolmen tunnin kiertely kaupoissa johti kahden kesäleningin, yhden puseron, legginsien ja kolmen caprihousuparin hankintaan. Yritän nyt pitää myös järkeä mukana ostoksilla, sillä vaatekomeroni on todella täpösen täynnä, enkä oikeastaan tarvitse mitään uutta, mutta sensijaan kesähousuja minulla on aina ollut vähän huonommin, olen sellainen hame-leninki ihminen. Nytpä tuli sitten tuli muutama housukin vähän joka lähtöön, kevään pastelliväreissä. Mutta tietenkin pitää saada myös muutama uusi kesäleninkikin vähän up to date. Pistänpä tähän vähän kuvia tämän kevään vaatteista, jotka ovat erityisesti mieleeni, mutta joista toistaiseksi ei ole kuin yksi vaatekaapissani. Mutta enpä kerro, mikä. Kuvat tulevat La Redoute katalogista

Tukholman keväthuveja

Olimme alkuviikosta vuorokauden risteilyllä Cinderellalla Maarianhaminaan. Se on yksi näitä tukholmalaisia huveja näin kevättalvella. Käydään vähän pyörähtelemässä tanssilattialla, haetaan täydennystä baarikaappiin ja syödään hyvin ja halvemmalla kuin maissa. Yleensä käymme (minä ja mies) joka vuosi, mutta yritämme valita sellaisen ajankohdan, ettei laiva olisi ihan täpötentäynnä, vaan nytpä olimme unohtaneet täysin ruotsalaisten hiihtoloman, ja niin vain kävi, että saimme tungeksia laivalla kaikenikäisten ja näköisten kanssa ja ainoa rauhallinen nurkkaus oli omassa hytissä. Mutta kuka nyt risteilylle lähtee istuakseen koko matkan hytissä? Selvittyämme hengissä tax-freestä pidimme kuitenkin pienen tauon ennenkuin lähdimme katsastelemaan huvituksia. Cinderella on todella vaikuttava laiva, se on kai suurin Vikinglinjan laivoista ja muistan, kun näin sen ensimmäisen kerran Helsingin eteläsatamassa, jolloin se kulki Tallinnan ja Helsingin väliä, ihmettelin, kuinka se ylipäätänsä mahtui satama-altaaseen. Kumminkin konsepti on suurin piirtein samanlainen kuin Suomen laivoilla, eli kaksi tanssiravintolaa, disko, pub ja erilaisia ruokaravintoloita. Esiintyjinä on ruotsalaisia kuuluisuuksia ja taso on yleensä korkea. Nytkin oli tanssittamassa yksi ruotsin tunnetuimpia tanssibändejä ja koska heidän tyylinsä on vähän jatsahtava, sain olla lattialla melkein koko illan, sillä se on miehen lempimusaa. Ja kivahan meillä oli, mutta samanlaista tungosta en muista kokeneeni aikoihin. Näillä risteilyillä on suurin osa väkeä ruotsalaisia, jonkun harvan suomalaisen saattaa nähdä, mutta eipä sitten paljon muuta. Suomalaiset risteilevät kai mieluummin Turkuun tai Helsinkiin, jonne minäkin mieluiten matkustan, mutta täällä saa ihan älyttömän hyviä tarjousmatkoja Cinderellalle, joten ihan pakko on käyttää tilaisuutta hyväksi.

Paluumatka on sitten yleensä vähän nuopeampi ja väki lepäili kai hyteissänsä, sillä tilaa oli paljon enemmän kuin illalla. Silti ohjelmaa on paluumatkallakin, istuimme tuttavapariskunnan kanssa laivan keulassa olevassa kahviossa ja kuuntelimme siellä matkustajien toivemusaa. Mekin jätimme toivomuksemme ja niin vain kävi, että meidän pöydästä saivat kaikki kuulla toivekappaleensa paitsi minä. Tyypillistä. Ruotsalaiset eivät muuten harrasta pahemmin karaokea, joten karaokepubissa on yleensä aika vaisua, sitävastoin on trubaduureja ja pianomusiikkia baarissa. Sekin on ihan kivaa, kun samalla saa katsella ikkunasta ohi vilahtelevia saaristomaisemia. Rehellisesti sanoen, mielestäni parasta näillä risteilyillä on todellakin nämä kauniit maisemat, enkä koskaan väsy katselemaan niitä. Ikkunapaikka ja matka on pelastettu!

Kevättä ilmassa

Todellakin, aurinko paistaa jo toista päivää siniseltä taivaalta. Tämän pitkän, pimeän talven jälkeen tuntuu , että kevät on nyt tulossa, ainakin täällä Tukholmassa. Mutta kyllä on ollut epätavallisen synkkä ja masentava talvi, joulukuussa ja tamikuussa vain satoi ja jos ei satanut, niin oli muuten vain pimeää, ettei ilman sähkövaloja pärjännyt päivääkään. Helmikuu on mielestäni ihana kuukausi, vaikka se on vuoden kylmin, niin todella näkee, kuinka päivä päivältä tulee valoisampaa. Tänä aamuna aurinko nousi jo seitsemän aikoihin (säätiedoituksen mukaan, nukuin vielä) ja kuulemma laskee noin viiden aikoihin. Mutta tavalliselle päivätyöläiselle on ihanaa, että lopultakin näkee päivänvalon. Tänne on lopultakin myös tullut vähän lunta, joka myös valaisee.

Ei ihme, että kevätvaatteet tulivat eilen mieleen. Tilaan osan vaatteistani katalogeista, ja tähän asti en kunnolla ole viitsinyt edes selailla, mutta nyt otin ne esille. Ja ilokseni huomasin, että lempikatalogissani oli useita asuja, joita aikaisemmin en ole huomannutkaan, ihan riittävästi, että voin ostaa itseni vaikka konkurssiin. Nyt tyydyin vain uuteen keväiseen tunikaan (kuvassa) ja lisäksi pari puseroa toistaiseksi. Mutta katalogi on täynnä hiirenkorvia, että helpommin löydän mielenkiintoiset sivut.

Takaisin Suomesta, jossa olin kaksi viikkoa sisartani tapaamassa. Suomi tuntuu aina enemmän kodilta, vaikka olen jo kauan asunut Ruotsissa. Juuria ei kai voi vain repiä irti. Olen usein ihmetellyt, miksi monet suomalaiset häpeävät suomalaisuuttaan. Suomalaisiahan arvostetaan todella paljon ulkomailla. Ruotsi ei ole ainoa ulkomaa, jossa olen asunut, tunnen myös keskieuroopan ja osan eteläeurooppaa hyvin ja aina olen tavannut paljon ihmisiä, jotka todella innostuvat, kun kuulevat minun olevan suomalainen. Joten heittäkää nurkkaan kompleksit, rakkaat kanssasisaret ja -veljet ja olkaa ylpeitä, että olette suomalaisia. Minä olen. Sen sijaan on kurjaa, että lähes kaikki on paljon kalliimpaa Suomessa kuin muualla. Minulle on arvoitus, kuinka tulette toimeen. Voiko joku kertoa sen? Onko teillä joku salainen tulolähde vai valehteletteko palkkanne vai oletteko vain niin taitavia talousstrategeja?

Tämä on nyt sitten ensimmäinen kirjoitelmani. Olen harkinnut jo pitemmän aikaa kirjoittamista, mutta aika ei tunnu vain riittävän. Nyt kuitenkin tartun härkää sarvista ja tässä sitä ollaan. Aion kirjoittaa kaikesta mahdollisesta, mitä mieleen juolahtaa ja mikä kiinnostaa. Voi olla, että kirjoitelmieni väillä tulee olemaan epäsäännöllisiä taukoja, voin olla vähän tuulella käyvä, aika ei ehkä aina riitä tms, mutta yritän nyt kuitenkin ainakin kerran viikossa saada jotain aikaan. Ensi kerralla on sitten uusi aihe, vielä tuntematon toistaiseksi. Ciao!

testi

testisivu