Taas Öölannissa Italian ja Espanjan reissujen jälkeen, jossa nyt sitten on tarkoitus pysytellä noin kuukausi, ennenkuin sitten on vuorossa matka Pohjois-Suomeen siskon mökille ja äitiä tapaamaan ja vanhaa kotikaupunkia katsastelemaan. Tulo tänne oli vähän shokinkaltainen, sillä olin toukokuun alussa tehnyt itselleni pienen kasvimaan, johon olin pistänyt eri vihanneksia ja kukkia kasvamaan. Kasvimaan hoitelu on mielestäni sellaista kivaa ja rentouttavaa kesäpuuhaa ja bonuksena saa ekologisia vihanneksia ja odotin innolla, mitä maasta oli noussut ylös. Ei sitten yhtään mitään! Tai - sokeriherneen alkuja, jotka olivat etanoitten syömiä, siellä täällä muutama kitukasvuinen yrtti ja kukkapenkissä unikoita, jotka olivat kukkineet poissaollessani. Sen siitä saa, kun ei ole paikalla hoitamassa. Tosin nyt on kyllä ollut erityisen huonot olosuhteet, alkukesä oli epätavallisen kylmä ja sitten kun kesä lopultakin lämpeni, niin täällä on ollut kuivaa, ei lainkaan sadetta ja kun meillä täällä etelä-Öölannissa on kuivaa, niin se on todella kuivaa. Kun kastelija ei ole paikalla, niin eipä siinä kasviparoilla ole suurempiakaan mahdollisuuksia. Todella tyhmää optimismia minulta kuvitella, että kasvit selviytyisivät.

Nyt olen sitten pistänyt uudet siemenet maahan, saa nähdä, ehtiikö niistä tulla mitään. Ainakin olen kastellut!

Tämä meidän kesäpaikka täällä Öölannissa on pienessä kylässä Itämeren tuntumassa, kirkkaalla säällä näemme suuria laivoja horisontissa matkalla Saksaan, Puolaan tai myös Suomeen ja toisella puolella katua alkaa Öölannin kuuluisa Alvar, kitukasvuinen tasanko. Se on täällä yksi suurista turistinähtävyyksistä ja täytyy sanoa, että siinä on jotain kummaa taikaa, minusta on ihana kuljeksia siellä kauniina kesäpäivänä ja vain unelmoida. Suurempia huvituksia täällä ei ole, mutta taiteenharrastajalle on paljon näkemistä ja tekemistä ja monet taiteilijat ovat pystyttäneet palettinsa jonnekin niitylle ja ikuistavat öölantilaista maisemaa ja erityistä valoa. Sittenhän täällä järjestetään suuria musiikkitilaisuuksia ympäri saarta useampia viikossa, sekä poppia että klassista, jokaiselle jotain. Lintujen harrastajille on myös runsaasti tutkittavaa,myös muille luontoihmisille, samoin arkeologiasta kiinnostuneille vanhoja hautoja ja raunioita. Ja sitten tietysti Öölannin ihanat pitkät matalat hiekkarannat, jotka houkuttelevat sekä auringonpalvojia, lapsiperheitä ja surfailijoita. Täällä on myös eläintarha ja huvipuisto sekä tietenkin kunkun "kesämökki", tosin ei ihan meidän naapurissa. Öölannin pääkaupunki on Borgholm, sellainen pittoreski pikkukaupunki, joka elää oikeastaan vain kesäisin, mutta silloin onkin vilkasta, se on oikeastaan öölantilaisen huvielämän keskus. Siellä on klubeja ja ravintoloita, lähellä sijaitsee linnan rauniot (kuvassa), joilla järjestetään useita konsertteja, missä Ruotsin kuuluisimmat muusikot esiintyvät. Meidän lähin laupunkimme on kuitenkin mantereella, Öölannin sillan kupeessa oleva Kalmar, joka mielestäni on yksi Ruotsin kauneimpia, ellei suorastaan kaunein kaupunki ja sellainen sopivan kokoinen. Kerran viikossa käymme siellä täydentämässä varastoja ja usein jossain konsertissa tai muuten vain tuulettumassa. Kalmarin jalkapallojoukkue voitti viime vuonna Ruotsin mestaruuden ja jalkapallohulluna täytyy miehen nähdä suosikkijoukkueensa kotimatsit, joten matsipäivinä tulee myös reissu Kalmariin ja minä saan rauhassa kierrellä kaupoissa. Täällä "Öölannin maaseudulla" on kuitenkin myös paljon tapahtumia, tänään esimerkiksi olimme naapurikylässä oopperakonsertissa, joten ei täällä aika tule pitkäksi ja täällähän meillä on tämä luonto ja meri lähellä.