Tukholman keväthuveja

Olimme alkuviikosta vuorokauden risteilyllä Cinderellalla Maarianhaminaan. Se on yksi näitä tukholmalaisia huveja näin kevättalvella. Käydään vähän pyörähtelemässä tanssilattialla, haetaan täydennystä baarikaappiin ja syödään hyvin ja halvemmalla kuin maissa. Yleensä käymme (minä ja mies) joka vuosi, mutta yritämme valita sellaisen ajankohdan, ettei laiva olisi ihan täpötentäynnä, vaan nytpä olimme unohtaneet täysin ruotsalaisten hiihtoloman, ja niin vain kävi, että saimme tungeksia laivalla kaikenikäisten ja näköisten kanssa ja ainoa rauhallinen nurkkaus oli omassa hytissä. Mutta kuka nyt risteilylle lähtee istuakseen koko matkan hytissä? Selvittyämme hengissä tax-freestä pidimme kuitenkin pienen tauon ennenkuin lähdimme katsastelemaan huvituksia. Cinderella on todella vaikuttava laiva, se on kai suurin Vikinglinjan laivoista ja muistan, kun näin sen ensimmäisen kerran Helsingin eteläsatamassa, jolloin se kulki Tallinnan ja Helsingin väliä, ihmettelin, kuinka se ylipäätänsä mahtui satama-altaaseen. Kumminkin konsepti on suurin piirtein samanlainen kuin Suomen laivoilla, eli kaksi tanssiravintolaa, disko, pub ja erilaisia ruokaravintoloita. Esiintyjinä on ruotsalaisia kuuluisuuksia ja taso on yleensä korkea. Nytkin oli tanssittamassa yksi ruotsin tunnetuimpia tanssibändejä ja koska heidän tyylinsä on vähän jatsahtava, sain olla lattialla melkein koko illan, sillä se on miehen lempimusaa. Ja kivahan meillä oli, mutta samanlaista tungosta en muista kokeneeni aikoihin. Näillä risteilyillä on suurin osa väkeä ruotsalaisia, jonkun harvan suomalaisen saattaa nähdä, mutta eipä sitten paljon muuta. Suomalaiset risteilevät kai mieluummin Turkuun tai Helsinkiin, jonne minäkin mieluiten matkustan, mutta täällä saa ihan älyttömän hyviä tarjousmatkoja Cinderellalle, joten ihan pakko on käyttää tilaisuutta hyväksi.

Paluumatka on sitten yleensä vähän nuopeampi ja väki lepäili kai hyteissänsä, sillä tilaa oli paljon enemmän kuin illalla. Silti ohjelmaa on paluumatkallakin, istuimme tuttavapariskunnan kanssa laivan keulassa olevassa kahviossa ja kuuntelimme siellä matkustajien toivemusaa. Mekin jätimme toivomuksemme ja niin vain kävi, että meidän pöydästä saivat kaikki kuulla toivekappaleensa paitsi minä. Tyypillistä. Ruotsalaiset eivät muuten harrasta pahemmin karaokea, joten karaokepubissa on yleensä aika vaisua, sitävastoin on trubaduureja ja pianomusiikkia baarissa. Sekin on ihan kivaa, kun samalla saa katsella ikkunasta ohi vilahtelevia saaristomaisemia. Rehellisesti sanoen, mielestäni parasta näillä risteilyillä on todellakin nämä kauniit maisemat, enkä koskaan väsy katselemaan niitä. Ikkunapaikka ja matka on pelastettu!