Olen taas täällä Öölannissa, nyt tulimme viettämään elonkorjuujuhlia, jotka olivat viime viikonloppuna. Koko Öölanti oli koristautunut oransseilla kurpitsoilla, niitä oli joka aidan reunuksella ja peltojen pientareilla ja iltaisin paloivat lyhdyt tunnelmaa luoden. Monet maanviljelijät avasivat talliensa ja latojensa ovet ja niissä sai käydä taputtelemassa eläimiä, monet tarjosivat oman talon tuotteita maistiaisiksi ja tietysti kauppa kävi myös. Täällä Öölannissa moni viljelee luonnonmukaisesti ja nyt saattoi ostaa edullisesti vihanneksia, juustoja, leipiä ja kalastajilta savustettua kalaa. Tässä meidän naapurikylässä on ekoviljely, joka on erikoistunut tyrnimarjan viljelyyn. Joka vuosi elonkorjuujuhlille he avaavat yhden latonsa, joka on sisustettu kahvilaksi ja siellä voi nauttia kahvia tyrnimarjakakun kera. Satumaisen ihanaa, mutta maksaa myös, vaan on hintansa arvoista. Käydä siellä istumassa ja samalla tavata tuttuja on ehdoton pakko. Paikka on täällä päin Öölantia yksi suosituimpia ja kävijät kyselevät usein, eivätkö he voisi avata kahvilansa myös kesäisin. Saa nähdä, ovat luvanneet harkita asiaa. Muussa tapauksessa, jos haluaa maistaa tyrnikakkua, saa tulla tänne elonkorjuujuhlille.

Juhlat kestävät päiviä kolme ja lisäksi on runsaasti taidenäyttelyjä ja käsityö-, koru-,ym näyttelyitä. Juhlat alkavat oikeastaan jo torstaina, mutta silloin on vielä vaisua, kun ei ole enää loma-aika, mutta perjantai-iltaisin on niin taideyö ja silloin taidegalleriat ja myös taiteilijakodit pitävät ovensa auki lähes koko yön. Monessa paikassa on musiikkiesityksiä, trubaduureja ja tietysti tarjoilua. viikonlopulla on myös runsaasti erilaisia tapahtumia, mm. miehelle tärkeä veteraaniautoralli, joka pidetään saaren toisella puolella suoraan meiltä länteen aivan ihanassa pikkukylässä, jossa lähes jokainen asukas on avannut aittansa ja myy kaikkea mahdollista kirppistavaroista taide-esineisiin tai kotitekoisiin hilloihin ja kakkuihin.

Tänä vuonna oli sää mitä mainioin, mikä on aika tärkeää juhlien onnistumiselle, mutta välittömästi heti juhlien jälkeen seuraavana päivänä satoi ja ilmat kylmenivät. Niinpähän saatoinkin sopivasti syventyä tutkimaan suosikkivaatekatalogiani, ranskalaista la Redoute-nimistä, jossa on mielestäni parhaat mallit ja myös laatu kaikista tietämistäni katalogeista. Ja mikä kaikista parasta, heillä on kenkiä alkaen numerosta 35, mitä en löydä paljon mistään kaupoista täällä, vaan ostan lähes kaikki kenkäni la Redoutesta, loput etelä-Euroopasta. Heillä on muuten aika suuri numerovalikoima, myös isojalkaisille. Harmi, ettei Suomessa ole tätä katalogia. Tässä tulee vähän näytteitä tästä katalogista, sellaisia, joita olen katsellut vähän sillä silmällä, mutta toistaiseksi kaapissani ovat vain nuo violetit kengät.