Tukholman keväthuveja

Olimme alkuviikosta vuorokauden risteilyllä Cinderellalla Maarianhaminaan. Se on yksi näitä tukholmalaisia huveja näin kevättalvella. Käydään vähän pyörähtelemässä tanssilattialla, haetaan täydennystä baarikaappiin ja syödään hyvin ja halvemmalla kuin maissa. Yleensä käymme (minä ja mies) joka vuosi, mutta yritämme valita sellaisen ajankohdan, ettei laiva olisi ihan täpötentäynnä, vaan nytpä olimme unohtaneet täysin ruotsalaisten hiihtoloman, ja niin vain kävi, että saimme tungeksia laivalla kaikenikäisten ja näköisten kanssa ja ainoa rauhallinen nurkkaus oli omassa hytissä. Mutta kuka nyt risteilylle lähtee istuakseen koko matkan hytissä? Selvittyämme hengissä tax-freestä pidimme kuitenkin pienen tauon ennenkuin lähdimme katsastelemaan huvituksia. Cinderella on todella vaikuttava laiva, se on kai suurin Vikinglinjan laivoista ja muistan, kun näin sen ensimmäisen kerran Helsingin eteläsatamassa, jolloin se kulki Tallinnan ja Helsingin väliä, ihmettelin, kuinka se ylipäätänsä mahtui satama-altaaseen. Kumminkin konsepti on suurin piirtein samanlainen kuin Suomen laivoilla, eli kaksi tanssiravintolaa, disko, pub ja erilaisia ruokaravintoloita. Esiintyjinä on ruotsalaisia kuuluisuuksia ja taso on yleensä korkea. Nytkin oli tanssittamassa yksi ruotsin tunnetuimpia tanssibändejä ja koska heidän tyylinsä on vähän jatsahtava, sain olla lattialla melkein koko illan, sillä se on miehen lempimusaa. Ja kivahan meillä oli, mutta samanlaista tungosta en muista kokeneeni aikoihin. Näillä risteilyillä on suurin osa väkeä ruotsalaisia, jonkun harvan suomalaisen saattaa nähdä, mutta eipä sitten paljon muuta. Suomalaiset risteilevät kai mieluummin Turkuun tai Helsinkiin, jonne minäkin mieluiten matkustan, mutta täällä saa ihan älyttömän hyviä tarjousmatkoja Cinderellalle, joten ihan pakko on käyttää tilaisuutta hyväksi.

Paluumatka on sitten yleensä vähän nuopeampi ja väki lepäili kai hyteissänsä, sillä tilaa oli paljon enemmän kuin illalla. Silti ohjelmaa on paluumatkallakin, istuimme tuttavapariskunnan kanssa laivan keulassa olevassa kahviossa ja kuuntelimme siellä matkustajien toivemusaa. Mekin jätimme toivomuksemme ja niin vain kävi, että meidän pöydästä saivat kaikki kuulla toivekappaleensa paitsi minä. Tyypillistä. Ruotsalaiset eivät muuten harrasta pahemmin karaokea, joten karaokepubissa on yleensä aika vaisua, sitävastoin on trubaduureja ja pianomusiikkia baarissa. Sekin on ihan kivaa, kun samalla saa katsella ikkunasta ohi vilahtelevia saaristomaisemia. Rehellisesti sanoen, mielestäni parasta näillä risteilyillä on todellakin nämä kauniit maisemat, enkä koskaan väsy katselemaan niitä. Ikkunapaikka ja matka on pelastettu!

Kevättä ilmassa

Todellakin, aurinko paistaa jo toista päivää siniseltä taivaalta. Tämän pitkän, pimeän talven jälkeen tuntuu , että kevät on nyt tulossa, ainakin täällä Tukholmassa. Mutta kyllä on ollut epätavallisen synkkä ja masentava talvi, joulukuussa ja tamikuussa vain satoi ja jos ei satanut, niin oli muuten vain pimeää, ettei ilman sähkövaloja pärjännyt päivääkään. Helmikuu on mielestäni ihana kuukausi, vaikka se on vuoden kylmin, niin todella näkee, kuinka päivä päivältä tulee valoisampaa. Tänä aamuna aurinko nousi jo seitsemän aikoihin (säätiedoituksen mukaan, nukuin vielä) ja kuulemma laskee noin viiden aikoihin. Mutta tavalliselle päivätyöläiselle on ihanaa, että lopultakin näkee päivänvalon. Tänne on lopultakin myös tullut vähän lunta, joka myös valaisee.

Ei ihme, että kevätvaatteet tulivat eilen mieleen. Tilaan osan vaatteistani katalogeista, ja tähän asti en kunnolla ole viitsinyt edes selailla, mutta nyt otin ne esille. Ja ilokseni huomasin, että lempikatalogissani oli useita asuja, joita aikaisemmin en ole huomannutkaan, ihan riittävästi, että voin ostaa itseni vaikka konkurssiin. Nyt tyydyin vain uuteen keväiseen tunikaan (kuvassa) ja lisäksi pari puseroa toistaiseksi. Mutta katalogi on täynnä hiirenkorvia, että helpommin löydän mielenkiintoiset sivut.

Takaisin Suomesta, jossa olin kaksi viikkoa sisartani tapaamassa. Suomi tuntuu aina enemmän kodilta, vaikka olen jo kauan asunut Ruotsissa. Juuria ei kai voi vain repiä irti. Olen usein ihmetellyt, miksi monet suomalaiset häpeävät suomalaisuuttaan. Suomalaisiahan arvostetaan todella paljon ulkomailla. Ruotsi ei ole ainoa ulkomaa, jossa olen asunut, tunnen myös keskieuroopan ja osan eteläeurooppaa hyvin ja aina olen tavannut paljon ihmisiä, jotka todella innostuvat, kun kuulevat minun olevan suomalainen. Joten heittäkää nurkkaan kompleksit, rakkaat kanssasisaret ja -veljet ja olkaa ylpeitä, että olette suomalaisia. Minä olen. Sen sijaan on kurjaa, että lähes kaikki on paljon kalliimpaa Suomessa kuin muualla. Minulle on arvoitus, kuinka tulette toimeen. Voiko joku kertoa sen? Onko teillä joku salainen tulolähde vai valehteletteko palkkanne vai oletteko vain niin taitavia talousstrategeja?

Tämä on nyt sitten ensimmäinen kirjoitelmani. Olen harkinnut jo pitemmän aikaa kirjoittamista, mutta aika ei tunnu vain riittävän. Nyt kuitenkin tartun härkää sarvista ja tässä sitä ollaan. Aion kirjoittaa kaikesta mahdollisesta, mitä mieleen juolahtaa ja mikä kiinnostaa. Voi olla, että kirjoitelmieni väillä tulee olemaan epäsäännöllisiä taukoja, voin olla vähän tuulella käyvä, aika ei ehkä aina riitä tms, mutta yritän nyt kuitenkin ainakin kerran viikossa saada jotain aikaan. Ensi kerralla on sitten uusi aihe, vielä tuntematon toistaiseksi. Ciao!

testi

testisivu