Uskaltaisko sanoa, että kesä alkaa...

Tänään meillä on ensimmäinen kesäinen päivä, tosin ei mittari vielä ylety kuin 15 asteeseen, mutta aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja se Tukholman ikuinen riesa, viileä merituuli loistaa poissaolollaan. Tämä pitkä ja oikukas kevättalvi on ollut masentava, ja paremmaksi ei sitä ole tehnyt, että jouduimme perumaan kaksi matkaa etelään päin, ensin Madeiralle, jonne juuri sillä viikolla, kun olimme varanneet matkan, tuli tulvat ja maavyöryt ja kun sitten varasimme uuden matkan etelä-Saksaan Schwarzwaldiin kylpylään, tuli tuhkapilvi ja lamautti ilmatilat.
Ei kai pitäisi valittaa, tämähän on pientä verrattuna mitä monet muut ovat saaneet kokea tänä maanmullistuksien vuonna, mutta olemme me täällä turvallisessa Pohjolassa kuitenkin saaneet kokea, mitä säät voivat saada aikaan.
Toivotaan nyt sitten, että maan sisus rauhoittuu pitkäksi aikaa ja saadaan nauttia elosta ja kesästä. Itse olen lähdössä käymään Helsingissä, missä vanhalla yo-luokallani on luokkakokous. Kiva nähdä vanhoja kavereita pitkästä aikaa! Sen jälkeen on sitten aika lähteä Öölantiin ja pistää yrtit kasvamaan ja ehkäpä tämä ulkomaan reissu siirtyy syksyyn, olemme kovin innostuneita tästä kylpylälomasta ja sehän on ihan siellä Sveitsin rajalla, missä minulla on opiskeluajan muistoja ja hyviä ystäviä.
Pistän muutaman kuvan tähän, josta näkyy, miten talvi on ednnyt täällä, luminen kuva on puolesta välistä maaliskuuta, jäänlähtökuva on 4. huhtikuuta ja siinä 20. huhtikuuta oli jäät poissa, mutta vielä koleaa.

Missä kevät?

Tämä on ollut kurjin talvi miesmuistiin puhumattakaan naismuistiin. Ainakaan näin lumekasta ja pitkäaikaista en muista kokeneeni sitten lapsuuden päivien Lapissa. Täällä Tukholmassakin on mittari jatkuvasti -10 asteen molemmin puolin, katot ovat täynnä lunta ja riippuvia jääpuikkoja. Henkensä uhalla saa kuljeksia katuja ja tirkistellä yläilmoihin, uskaltaako kävellä räystäitten alla. Ja maailman pyörät ovat niin sekaisin, ettei oikein uskalla matkustaakaan minnekään lämmittelemään. Olimme suunnitelleet matkaa Madeiralle, mutta viime hetkellä tuli este ja peruimme ja mitä tapahtuikaan?! Juuri sillä viikolla, jolloin olimme aikoneet matkustaa sinne, tuli tulvat ja maanvyöryt. Sen sijaan menin sitten Suomeen ja paluumatka oli päivää ennen kuin laivat jäivät jäihin moneksi tunniksi täällä Ruotsin puolella. Ehkäpä nyt on sitten viisaampi pysytellä neljän seinän sisällä, kunnes kevät on päässyt pidemmälle.
Tämä kylmyys on saanut aikaan, ettei edes kevätvaatteita ole jaksanut ajatella,sitä vain kääriytyy villaröijyihin lämpöä pitämään. En todellakaan ole ostanut yhtä ainutta kevätvaatetta vielä, mikä on kyllä todella ihmeellistä, mutta olen sentään tutkinut kevään uusia katalogeja ja tietysti merkannut yhtä sun toista suosikkikatalogissani la Redoute. Laitanpa tähän kuvan ihanasta leningistä, jonka kyllä tilasin kokeiltavaksi, mutta oli ihan liian pitkä minulle ja sellainen kuvio, ettei voi lyhentää. Itku silmässä piti paluttaa. Lisäksi pari kuvaa kengistä, jotka melkoisella varmuudella tulevat kenkäkomerooni keväällä.

Jouluale

Olenpas nyt kierrellyt lähestulkoon Tukholman kaikki vaatetus- ja kenkäalennusmyynnit löytöjä etsimässä, mutta täytyy sanoa, että mielestäni on ollut aika huono valikoima, en oikeastaan törmännyt mihinkään vaatteeseen, josta olisin voinut sanoa, että se minun on saatava ja mikä löytö! Sisko oli Suomesta käymässä ja kiersimme vielä uudemman kerran ja hän löysi nyt pari mukavaa asua ja minäkin innostuin sitten ostamaan jotain uutta, mutta vähän nostalgisista syistä, en oikeastaan, että välttämättä olisin tarvinnut. Sattui nimittäin sillain, että MQ:ssa oli samettileninkejä puoleen hintaan, söpöjä sellaisia pikkumustan tapaisia, mutta violetteja. Ja täsmälleen samanlainen väri ja mallikin, mikä oli joskus vuosia sitten äidilläni. Hän sai sen aikanaan lahjaksi Amerikasta ja se oli hänelle väärä väri, joten hän ei koskaan pitänyt sitä, vaan se joutui vintille johonkin matkakirstuun. Minulle, silloin kahdeksanvuotiaalle, se oli onni ja autuus ja olin jatkuvasti vintillä kokeilemassa pukua, joka tietysti oli liian suuri, mutta rakastin sitä. En tiedä, mihin se hävisi sitten, mutta olen monesti etsinyt jälkeen päin samanväristä samettipukua löytämättä vasta kuin nyt. Eikö ollutkin pakko ostaa? Löysin tämän kuvan netiltä, väri on ihan sama ja mallikin lähestulkoon. En voinut ottaa itse kuvaa, kun kamerani lakkoilee.