Syyskiireitä

On se kumma, miten aika menee nopeasti, varsinkin kesä. Loppukesän sahasin Öölannin ja Tukholman väliä ja kävin kastelemassa viljelysparkojani, jotka olivat tänä kesänä todella epäonnistuneita. Ei näköjään tunnu onnistuvan ainakaan tuolla Öölannissa istutus puolessa välissä kesää ja sitten on tämä kesä ollut tavallistakin kuivempi meidän kylässä, sillä harvoin minullekin on sattunut, että todella olen toivonut sadetta. Yhtenäkin päivänä lähdimme Kalmariin ostoksille, niin puolessa välissä matkaa jouduimme todella kovaan sadekuuroon ja tyytyväisenä katselin, että pilvet olivat matkalle meillepäin. Vaan kuinkas kävikään, kun palasimme takaisin muutaman tunnin päästä. Koko Öölanti tuntui joutuneen vedenpaisumuksen valtaan, mutta puoli kilometriä ennen meidän kylää maantiellä oli suora poikkiviiva, toinen puoli likomärkä, toinen rutikuiva. Olimme tulleet perille! Ihan totta! Vanhaan turvalliseen sateettomaan kyläämme! Ja toisen kerran lähdimme kauniina aurinkoisena päivänä pyörälenkille, kun yhtäkkiä näimme taivaalle kertyvän uhkaavia pilviä ja kaukana kuului myös ukkosen jyrinää. Kiireen vilkkaa käänsimme pyörät takaisin päin, että ehtisimme rajuilmaa pakoon. Mutta kaikkea vielä, pilvet ohittivat meidän kylän muutaman sadan metrin marginaalilla. - Elokuun puolessa välissä alkoivat lehdet tippua pihaa ympäröivistä jalavista ja ruoho kuivui pystyyn. Ei ihme, etteivät viljelykset jaksaneet. Muutama salaatinlehti ja pari kesäkurpitsaa sentään tuli lohdutukseksi, mutta kun vertaa viime kesän satoon, jolloin jaoin kesäkurpitsoita puolelle jos toiselle ja söimme päivittäin omasta maasta poimuttua salaattia ja kaalia ja pihan kukkapenkistä haettiin pöydälle tuoreita kimppuja, niin katkera pettymys tämä oli. (No jaa, ehkäpä vähän liioittelen...)
Nyt sitten ovat ilmat viilentyneet ja alkaa tuntua jo syksyltä. Vaikka vaatteitten puolesta en näköjään ole vielä sitä tajunnut. En nimittäin ole vielä ehtinyt käyttää kaikkia kesävaatteitani ja epätoivon vimmalla haluan käyttää niitä ja niinpä tänäänkin pukeuduin kesähepeniin ja sain suorastaan hävetä kaupungilla, kun näköjään muut ovat jo tajunneet, että nyt pitää olla jo lämpimämpää päällä. Tämä aika vuodesta on aina niin hankala, olen kesäihminen ja pidän kynsin hampain kiinni kesästä. Vaan kaipa sitten täytyy antaa periksi ja kaivaa syysvaatteet esille. Ja tietysti hankkia ehkä jotain uuttakin, vaikka en vielä ole oikein saanut inspiraatiota. Pitää kai hankkia inspiraatiota katalogeista. Taidankin kaivaa ne esille ja kerron seuraavalla kerralla, mitä löytyi.